No niin.. Niinhän se meni kuin pelkäsinkin. Alpo-Ukki nukahti eilen ikiuneen. Ei sitten ehtinyt se 90-vuotta täyteen tulemaan, vaikkakin hienon elämäntyön hän ehti tekemään.

Muutamat viime vuodet hän sairasti alzheimerin tautia, eikä siksi edes tuntenut meistä ketään vaikka ystävällisesti maailman menosta ja vanhoista asioista keskustelikin hyvin sujuvasti. Kaatuminen vanhainkodin vessassa oli sitten se, josta tämä viimeinen sairaalareissu alkoi. Korkea kuume esti leikkauksen ja kunto huononi nopeasti. Mutta nyt ovat kaikki kivut poissa.

Kävin sairaalassa häntä vielä katsomassa eilen, kun kaikki oli jo ohi. Kävellessäni poispäin, alas sairaalanmäkeä, vastaani tuli entinen työkaverini josta oli edellisenä päivänä tullut ihanan pienen tyttölapsen isä. Onnittelin häntä ja ilahtuneena seurasin tuoreen isän onnen hehkua.. Liikuttavaa..

Tänään pitäisi sitten lähteä kummitytön synttäreille.. elämän on jatkuttava. Kortti on vielä tekemättä, pitää ryhtyä nyt siihen puuhaan.

Laitan tähän yhden kortin esille, ihanalla KortGodtin leimalla tehty..