Nämä kisat muistetaan ainakin politikoinnista. Ensiksi jo kisojen alussa ei kaikkia asianosaisia päästetty tullista läpi. Oli myös sellaisia tapauksia, missä joukkueilla oli huonot asuinolosuhteet ja erinäköisiä logistisia vaikeuksia. Trump pyöritti FIFA:n johtoa miten halusi ymmärtämättä jalkapallosta tuon taivaallista, mutta saipahan vaatimuksensa läpi. En jaksanut perehtyä kaikkeen kirjoitettuun, mutta ihan reilua tuo homma ei kokonaisuudessaan ollut pelikenttien ulkopuolella. 

Tänään luin uutisista, kuinka joku argentiinalainen pelaaja oli jopa käynyt käsiksi juhlivaan espanjalaiseen. En nyt tiedä taustoja, mutta kun jalkapalloa on pidetty herrasmieslajina, niin ei tällainen kyllä mitenkään kentelmannin käytökseltä tunnu. Herrasmiespeli on vuosikymmenten kuluessa muuttunut melkoisesti  myös fyysisesti. Varsinkin miehet, mutta myös naiset, ottavat toisistaan mittaa rajusti ja siinä samalla on tuomarilinjakin muuttunut. Näissä karkeloissa pelaavat etenkin loppupelejä kovan luokan ammattilaiset, jotka harjoittelevat ja pelaavat työkseen ja niinpä he ovat myös vahvoja ja pystyvät tekemään vastustajille aika ilkeitä kämmejä, joita ei tuomaristo sitten huomaa.

Jalkapallo on maailman suurin joukkuepeli ja niinpä myös osallistujamaita jo alkukarsintoihin on paljon. Kirjoitin tässä aiemmin kisojen alkupuolella, että niitä on liikaa. Lopputurnaukseen pitäisi ottaa maksimissaan 16 joukkuetta, jotka sitten  jaettaisiin neljään alkulohkoon ja sieltä sitten jatkoon ensin kahdeksan jne., kunnes tultaisiin loppuotteluun. Näin koko paketista selvittäisiin parissa, maksimissaan kolmessa viikossa. Jalkapallon ympärillä on rahallinen ahneus kasvanut ihan järjettömyyksiin. Pelaamista varten rakennetaan ympäri maailmaa hillittömän kokoisia stadioneita ja tällaisissa turnauksissa laitetaan lippujen hinnat ihan käsittämättömiksi. Nykyään pitäisi välttää mahdollisuuksien mukaan lentämistä ja siksi ajatus pienistä kisoista olisi ilmastoakin ajatellen ainakin pikkuisen parempi. Aika järkyttävää oli lukea lehdestä, kuinka Fifa:n puheenjohtaja lenteli ristiin rastiin aiheuttaen yksinään järjettömän hiilijalanjäljen. En nyt halua hurskastella, koska matkustanhan minäkin lentokoneella, mutta minun yhdellä vuotuisella Kreikan matkallani ei ihan sellaisiin hiilijälkiin ole päästy kuin Infantinon suhaamisessa. Toki on ymmärrettävä, että kansainvälisen järjestön nokkamies halusi olla paikalla monessa pelissä. 

Tervehdin suurella ilolla aikaa ilman jatkuvaa jalkapallopelien valtaamaa mediaa. Eihän niitä tietenkään ollut pakko katsoa ja vietin aikaani television ääressä futista seuraten yhteensä varmaan alle viisi tuntia. Onnekseni satuin näkemään Haalandin maalit Brasilia-matsissa. Olivathan ne komeita. Onneksi tuo touhu nyt loppui.

Tämän urheilukesän tärkeimmät ajat alkavat tämän viikon lopulta. Silloin Jyväskylässä järjestetään Kalevan Kisat, joissa vielä muutamalla suomalaisurheilijalla on mahdollisuus saada matkalippu Birminghamiin yleisurheilun EM-kisoihin, jotka alkavat 10. elokuuta ja kestävät viikon. Intensiisivistä ja hienoa urheilua. Birminghamin jälkeen pari viikkoa ja sitten onkin kesän tärkein urheilutapahtuma, Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelu.  Vielä siinä syksyn jo pimentäessä iltoja. ovat Timanttiliigan ratkaisukisat ja niillä tienoin päästäänkin sitten seuraamaan jääkiekkoliigaa. 

Ekalla alueella, Liekkilän vasemmalla sisäänkäynnillä, oli kaksi kätköä. Ekasta meinasin työntää sen ohi, siinä oli joku vattupuska edessä ja aloin sitä siirtämään mutta jopa minä huomasin että Camo jo paikallistaa kätköä. Toisellekin se vähän niinkuin käveli vaan suoraan ja ilmaisi.

Oikeanpuoleisella sisäänkäynnillä vähän samanlainen tilanne, itse asiassa minä luulin että alue alkaa vasta katospylväiden kohdalla mutta eka jemma olikin vähän aiemmin, ihan kuten Elli oli sanonut "alkaa kukkapurkeilta". Kävelin siis ensin itse sen päälle. Camo oli menossa tosiaan jo eteenpäin mutta tekikin uukkarin jolloin minä Ellin kehotuksesta peruutin pois ja siitä lautarallin reiästä Camo hajun ilmaisi. Jatkettiin ja Camo lähti sinne minne oli ensin meinannutkin mennä ja alkoi kovasti nuuskia seinässä olevaa naulaa. Hirmuisen tarkasti se sitä nuuski ja lopulta asetti nenänsä sen toiselle puolelle. Jes! Olipa nämä hienot alueet, nopeatkin! Ja jo lähetyksissä Camo suotastaan veti alueille!

Sitten siirryttiin veteraanipuistoon. Meinasi käydä köpelösti: ekaa aluetta Camo lähti työstämään vähän huolimattomasti ja yritti pissata siihen just jemman viereen!  Mutta sillähän oli pöksyt, ja ehdin myös kieltää sitä - sitten tajusin että meneeköhän sen fiilis taas kun kielletään. No ei onneksi mennyt, aloitimme alusta ja nopeasti Camo tämän jemman paikallisti. Se missä se meinasi pissata jätettiin varmuuden vuoksi yrittämättä, mielestämme sillä ei ollut jemmasta hajua siinä vaiheessa kun kyykkäsi.

Vika alue oli tykki. Eka löytö tuli taas aika nopeasti, mutta sitten piti työstää mistä sen pääsee ilmaisemaan. Lopulta Camo löysi reitin ja pääsi omastakin mielestään tarpeeksi lähelle. Toiselle sitten alkoi ehkä jo vähän paras puhti olla pois mutta kun ehdotin Camolle että hyppäisi kivijalan päälle, se saikin hajupilvestä kiinni ja ilmaisi kivenkolossa olleen jemman ylhäältä päin.

Oikein mainio ja mainiosti mennyt treeni siis! Onpa tämä kivaa nyt kun viimeinkin koiralla alkaa olla itsevarmuutta ja motivaatio kasvaa ikkuhiljaa sen myötä.

Tosin se ei ole Suomessa asuvien ulkomaalaisten ongelma, koska eräässä rakennusalan tutkimuksessa katsottiin 14.000 ulkomaalaisen tulot ja verot, joista kansainvälisen verotuksen "asiantuntija" Sari Wulff totesi: Ilmeisesti he maksavat verot kotimaihinsa.

Kajaanissa on nyt maalattu hienoja muraaleja talojen seiniin ja siitä kuvia alla. Kaikki Norjassa käyneet ovat kehuneet sikäläistä tapaa maalata talot kirkkain värein. Kesän, auringon ja kukkasten värein.

Meillä taas suositaan enimmäkseen marraskuun hämärää tai sitten maalarinvalkoista joka paikkaan. Itse kallistuisin enemmän Reidar Särestöniemen värimaailmaan, vaikka värisokea olenkin. Tai ehkä juuri siksi.

Jossain pk- seudulla maalattiin valtavat 1970- luvun kerrostalot uudelleen ja niissä oli maalattu ikkunoiden alle parvekkeita ja päälle katoksia. Hyvin vaatimatonta suomalaista, mutta ne elävöittivät kummasti noita kolosseja.

Kajaanissa oli muraaleja maalattu vain talojen umpipäätyihin, mutta voihan muuallekin maalata jotain viiniköynnöstä. Tai puu oksineen ikkunoiden väliin ja niillä kaunisvärisiä lintusia istuksimassa.

Suomessa pitää julkisissa rakennuksissa käyttää tietty prosentti taiteeseen ja sitten ostetaan jokin taulu, joka katoaa muutaman vuoden kuluttua varastoon.

Asuinalueilla varsinkin lapset tykkäisivät värikkäistä maalauksista. Koti olisi Reidarissa, Picassossa tai van Goghissa! Jäljentäähän saa, mutta ei väärentää!

Tuollainen auttaisi myös humalaisia ja osoitteensa unohtaneita vanhempia suunnistamaan kotiinsa, kuten tämä hyvä esimerkkini todistaa.

Olin joskus Solidarność- aikaan kaverini kanssa seikkailumatkalla Puolassa. Asuimme silloin Tukholmassa, joten laivalla Gdanskiin, lentäen muutama päivä Varsovassa ja takaisin Gdanskiin. Stutthofissakin tuli käytyä tutustumassa saksalaisten pahuuteen ja Uniper- juttuhan todisti saksalaisten olevan ennallaan.

Lähdimme sitten Gdanskista käymään Sopotin musiikkikaupungissa. Olimme joltain trokarilta vuokranneet huoneet yhdestä yksityisasunnosta. Sopotissa sitten ilta kului tietysti laulun ja viinin merkeissä. Siihen aikaan tilaus yksi vodka tarkoitti aina koko pullon tuomista pöytään.

Kaverini lähti sitten paikallisen naisen kanssa taksilla jonnekin ja minä toisen naisen kanssa Gdanskin asunnolle. Vasta taksissa tajusin, ettei minulla ollut asunnon osoitetta, vaan se oli kaverin taskussa.

Muistin kuitenkin sen talon seinässä olleen patsas, jossa musta hevosen puolikas hyppää ulos talosta. Selitin sen ja hyvin löytyi! Muraalit toimisivat samalla tavalla.